Sykerajat on tehty rikottaviksi ^_^

lauantaina, syyskuuta 11, 2010

Miksei mikään koskaan mene niin kuin on sovittu?

Suunnitelmat tämän illan suhteen ehtivät jo kertaalleen muuttua, ja sitten lopulta peruuntuivat kokonaan. Olen kyllä todella iloinen ettei tarvinnut lähteä mihinkään, mutta erinäisistä syistä (joita en nyt ala tässä eritellä) olen saanut myös nieleskellä raivokohtauksen alkua. Nyt kuitenkin helpottaa jo - salilta palattuani olen laittanut ruokaa, syönyt ja pelannut tietokonepelejä useamman tunnin. Rauhoittaa kummasti :D


Liikuntakulutus jäi tänään pieneksi - puolentoista tunnin sali, 592 kcal. Ja olen syönyt suunnilleen tuplasti tuon jo. Tein juures-papu-tomaattilaatikkoa (ilman reseptiä, hyvä tuli!) ja sitten tietysti on mennyt ruisleipää, rahkaa, hedelmää ja proteiinipatukka. Ja nälkä on taas :( En oikeasti ymmärrä miten ihmiset pärjäävät niin pienellä ruokamäärällä??? Joku voisi valaista asiaa. Taidan olla vain heikko kun syön niin paljon.


Olin ajatellut että lähtisin vielä kävelylle nyt illalla, mutta ilma meni uudestaan harmaaksi ja väsyttää... eli luultavasti lojun nukkumaanmenoon asti tässä koneella. Tyypillistä, niin tyypillistä -_-

5 kommenttia:

fitmer kirjoitti...

Mulle on valjennut tän Jutan Go Fat Go -haasteen aikana, miten voi syödä mahan täyteen ilman että kaloreja tulee ihan älyttömästi. Päivän kalorit ovat (kun pari kertaa olen kokeeksi laskenut) 1300-1400kcal. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Tuntuu siltä, että vähän väliä pitää syödä jotain. Ja juoda 3 litraa vettä päivässä. Kaurapuuro sokerittomalla mehukeitolla (suosikki on mustikka) ja rasvattomalla raejuustolla käynnistää päivän hyvin, sitä olen mussuttanut jo kohta kolme viikkoa joka päivä.. vaikka en ikinä olisi itsestäni uskonut.. :)

chained kirjoitti...

Kiitos valaisusta ;) Tosin tuo aamupala olisi kyllä itselleni liikaa - en ole koskaan tykännyt puuroista, ja raejuusto saa oksentamaan jo pelkän rakenteensa vuoksi @.@
Mutta voihan sitä tietysti tulla vähällä toimeen. Syömishäiriöisena pitäisi kyllä olla tottunut vähiin kaloreihin... kai se tästä taas kun pikkuhiljaa vähentää. Ongelma on vain lisääntynyt liikunta: en usko että pystyisin suoriutumaan siitä yli 1000 kalorin vajeella.

Anonyymi kirjoitti...

Mäki oon huomannu tän viimesen kuukauden aikana jollon rupesin liikkumaan oikeen urakalla, että koko ajan on nälkä. Syön joka päivä vähintään kerran päivässä maitorahkaa ananaksen kaa ja sit joinain päivinä proteiinijuomaa nii se auttaa pitämään nälkää loitolla. Toisaalta, entisenä syömishäiriöisenä pystyisin olemaan syömättä lähes koko päivän. Mutta siitä sh:stä viisaantuneempana en moiseen ryhdy vaikka kuinka olisi edellispäivänä syömiset menny pieleen. no, tää ei nyt ehkä liittyny aiheeseen... Mutta pointti on että muista se protiini!!
-Kohti puolimaratonia-

fitmer kirjoitti...

Tää on varmaan lähinnä semmonen alkuboostaus, jolla aineenvaihdunta saadaan kunnolla liikkeelle. En mä myöskään usko pärjääväni pelkästään näillä pöperöillä, jos liikkuisin enemmän. Hassusti tässä kuitenkin on kylläinen olo ja tosi isot annoskoot, mutta suuri osa aterioista koostuu kasviksista.
Syömishäiriöiden kanssa pitää olla aikas tarkkana, ettei ala tuijottamaan liikaa kaloreihin ja kulutukseen, mutta senhän varmasti tiedät muutenkin. :) Tsempit!!

chained kirjoitti...

fitmer: Niin, luultavasti se on sellainen startti - tai niin olen ymmärtänyt sen perusteella mitä tiedän tuosta Jutan haasteesta :) Ja tiedän tuon tarkkuushomman. Sitähän tässä koko ajan eletään O_O No, toivon että paino tippuisi pikkuhiljaa. Mieluiten tietty nopeasti, mutta kun suunta edes olisi oikea!

Maratoonari (en keksinyt parempaa nimeä ^_^): Rahkaa syön itsekin, ja proteiinipatukan salin jälkeen. Kyllähän ne täyttävät, mutta jotenkin tuntuu etteivät tarpeeksi. Keskimäärin syön sellaiset 1600-1900 kaloria päivässä ja kulutus on ehkä siinä 1700 (lepopäivä) ja 2400 (kahden treenin päivä) välillä. Olen siis 169 cm pitkä ja painoa on nyt KAI 61 kg (tosin en luota vaakaani). Ehkä painoa on hankalampi pudottaa kun olen "muka" normaalipainon rajoissa? En tiedä.
Ikävä kuulla että olet sairastanut syömishäiriön/häiriöitä... hyvä kuitenkin jos olet ainakin osittain voiton puolella. Se on varmasti hieno tunne kun pääsee oman itsensä herraksi, sen sijaan että joku sairaus sanelisi mitä saat tehdä ja mitä et.