En osaa kirjoittaa mitään älyllistä nyt, mutta alla on kaksi kuvaa jotka isä otti hiuksistani kampaajan jälkeen tänään. Kävin siis laitattamassa jälleen kerran tuon tumman värin, joka on nyt ollut päässä jo useamman vuoden (eli ihan perusreissu). Paikalla sattui kuitenkin olemaan luottokampaajani lisäksi harjoittelija, joka innostui tekemään hiuksiini tuollaisen ihanan sotkuisen kalaruotoletin ^_^ Hiuksiani ei koskaan laiteta, ja normaalisti pidän niitä vain tiukoilla leteillä, saparoilla tai yksinkertaisesti auki (riippuen siitä olenko harrastamassa liikuntaa ko. päivänä vai en)... eli oli kiva saada joku oikeasti hiukan panostamaan niihin. Oli kyllä ihan toisenlainen olo kuin normaalisti kun oli tuollainen päässä... Valokuvaankin oli helppo suostua, koska halusin ikuistaa sen letin!
Kuvan ottamisen jälkeen en mielestäni näyttänyt siinä aivan kauhealta (kuten aina kuvissa näytän), mutta nyt jo huomaan taas miten ruma ja pullea naamani ja koko olemukseni on :( Mutta tässä nämä kuvat joka tapauksessa. Ainakin niissä paistaa aurinko.
8 kommenttia:
Rehellisesti sanoen:
a) Hauska letti! :)
b) Et ole ruma, saatika pullea! :)
Kuvakulma peittää suurimmat läskit, samoin kerrospukeutuminen. Siitä en tiedä miksi rumuus ei välity (sillä se on tosiasia). Mutta kiitos silti! <3 Lettiä on jo vähän ikävä...
Hei!
Mutkien kautta eksyin blogiisi...
En tunne sinua, mutta haluaisin vain sanoa, että älä hyvä ihminen kiduta itseäsi moisilla paino ja pakkolilikuntajutuilla! (Joopa joo, ilmeisesti sinulla on syömishäiriötaustaa, joten helppo kai se on sanoa!)
Kuvasta päätellen olet kaunis ja hoikka naisihminen! Jospa vain pystyisit ajattelemaan jotain muuta kuin kiloja...
Toivottavasti kommenttini ei pahoittanut mieltäsi, se ei todellakaan ole tarkoitus!
Terkkuja toiselta kolmekymppiseltä, joka myös yrittäää hinata painoa alaspäin..tosin tavoitteena on 70kg... :) Ja menetelmät paaaljon löysemmät. ;)
Aurinkoa ja kaikkea hyvää syksyysi!
Kiitos paljon kommentistasi ja blogini lukemisesta :) En pahoittanut mieltäni, todellakaan!
Niin, tuota sh-taustaa tosiaan löytyy joten ihan helppoa ei ole olla ajattelematta kiloja :/ Tällä hetkellä en tiedä haluanko edes olla ajattelematta, mutta se olisi varmaan ihan oma blogimerkintänsä ^_^ Joka tapauksessa, onnea omaan painonpudotusyritykseesi - ja jos olet terveellä ja järkevällä linjalla sen kanssa, pidä huoli että myös pysyt siellä. (Tiedän, kaikki sh-ihmiset sanovat näin niille, joilla ei ko. sairautta ole, ja se kuulostaa tekopyhältä - mutta totuus on että en haluaisi kenenkään joutuvan elämään elämäänsä niin kuin itse olen elänyt/elän tällä hetkellä.)
Ihanaa syksyä myös itsellesi <3
Höö, en mä ainakaan näe naamas pulleutta! Päinvastoin, sehän näyttää oikein solakalta ja sulla on selkeesti hyvä luusto kasvoissas:) Ja hei kerrospukeutumisella ei läskejä peitetä. Sullahan on hoikka vartalo:) Ihan oikeesti!
Kiitos kauniista sanoistasi <3 Kaipaan kai sitä aikaa kun tuo mainitsemasi luusto oikeasti erottui, omasta mielestäni siis. Juuri nyt on todella vaikea sietää tätä painoa - outoa sinänsä, kun 23 ensimmäistä vuotta olin suhteessa paljon, PALJON painavampi. En ole oikeasti ollut normaalipainoinen tai sen alle kuin ehkä vajaa 7 vuotta, eli selkeästi vähemmän. Luulisi että olen tottunut olemaan iso, mutta ei se vain mene niin.
Ehkä tästä vielä noustaan. Aina kun luen blogiasi, muistan että on kuitenkin mahdollista päästä yli tästä paskasta.
Ennenkuin edes aloin lukemaan tätä postausta vilkaisin sun kuvaa ja mun, niinkuin muidenkin kommentoineiden ja varmasti kommentoimatta jättäneidenkin silmään olet kaunis. Pulleaa en näe, en missään kohdassa sinua.
Ole kiltti itsellesi joohan.<3
Kiitos, mutta en pysty. Ja pullea on piilossa takin alla, rumuuden peittää auringon häikäisevyys.
(Olet ensimmäinen lukijani - tervetuloa! <3)
Lähetä kommentti