5 km!!! ^_^

Nyt se on tehty - juoksin (tai no niin, hölkkäsin) tänä aamuna ensimmäistä kertaa elämässäni 5 km. 
Aikaa kului 33 minuuttia, eli eihän se tosiaan juoksua ollut vaan hölkkää, mutta kuitenkin. Tuskin paljon kovempaa olisin nyt päässyt.


En tiedä olenko koskaan ollut mistään yksittäisestä saavutuksestani näin ylpeä. En ole kyllä koskaan saavuttanutkaan mitään, tai ainakaan nyt ei tule mitään mieleen, mutta luulen että aika kauan menee ennen kuin mikään syrjäyttää tätä :)


Jos joku vahingossa osuu tätä lukemaan, niin harjoitusohjelmani löytyy täältä. Aloitin kylläkin tällä ohjelmalla ja sitten jatkoin tuon tämänhetkisen viikolta 6. Seuraavaksi on vuorossa 10 kilometrin ohjelma, myös tuolta Kuntoplussan sivuilta. Se alkaa ensi viikon torstaina - nyt on tarkoitus juosta tuo 5 km muutamaan otteeseen ihan testailumielessä, seuraavan kerran ylihuomenna. 


Aiheesta hölkkä vs. juoksu - olen tulla hulluksi kun luen eri sivustoilla käytyä keskustelua näistä määritelmistä! On kai vain pakko hyväksyä että ero on yksilöllinen, ja siitä on olemassa vain raakoja yleistyksiä. Itse noudatan kai sitä, että juoksua on kaikki 6min/km tai alle vauhtia tapahtuva eteneminen. Siitä hitaampi on hölkkää. Esim. tuolla 5 km matkalla nopeus oli 6min 36s/km - selvää hölkkää. No, ehkä joskus vielä voin sanoa että ihan virallisesti juoksen (muutenkin kuin Cooperissa)...


Nilkka muuten voi ihan kohtuullisesti - lenkillä se tuntui ainoastaan kävellessä. Harmi kyllä joudun pakosta aina kävelemään lämmetäkseni sellaisen reilun vartin, eli en voi vain lähteä suoraan juoksuun/hölkkään. Tosin luulen että jos niin tekisin, nilkkakipu varmasti tuntuisi myös juostessa.
Sidettä olen nyt pitänyt siinä jatkuvasti, ja niin aion tehdäkin kunnes kipu häviää. Eipä se kengässä paljoa tilaa vie.


Sitten ruokapuolta. Eiliset kalorit: 1845. Tänään tähän mennessä 1375, mutta kello on jälleen kerran vasta 16.30 eli lisää on tulossa. Liikuntakulutusta kertyi aamun lenkistä 620 kcal.
Vieläkin mietityttää tuo päivittäinen energiantarve. Esim. EnergyNetin laskuri antaa aktiivisuustasosta riippuen (ilmesesti 3 tai 4, ehkä todellisuudessa jotain niiden puolivälistä) suositukseksi 2560 tai 2845 kcal. Mutta kun lasken kokonaisenergiankulutukseni esim. tälle päivälle, tulos onkin vain 2228 kcal! Ja kahden treenin päivinäkin (tai mahdollisesti rankkoina salipäivinä jolloin esim. tunti crossailua ja lisäksi vielä 45-60 min punttitreeni) se on maksimissaan n.2500 kcal. En kyllä tajua. Kun jotenkin aktiivisuustaso 2 ("Matala - Kevyt työ, vähän vapaa-ajan liikuntaa") kuulostaa liian alhaiselta. Myönnän kyllä etten käy töissä, mutta onko 8-10 tuntia viikossa oikeasti vain "vähän" vapaa-ajanliikuntaa? Viikkorytmini on siis suunnilleen tämä:

• MA: Pyöräily, 45-90 min
• TI: Juoksuohjelman 3.viikkoharjoitus, 50-70 min
• KE: Sali (crosstrainer 25-45 min + keski- ja alavartalo), 75-95 min
• TO:
• Juoksuohjelman 1.viikkoharjoitus, 50-70 min 
• Sali (crosstrainer 25-45 min + ylävartalo), 85-105 min
• PE: Viikkolepo
• LA: Sali (crosstrainer väh. 60 min + keski- ja alavartalo), väh. 105 min
• SU: 
• Juoksuohjelman 2.viikkoharjoitus, 50-70 min
• Sali (crosstrainer 20-25 min + ylävartalo), 80-85 min

Tuo on siis suunnilleen se runko. Ensi viikosta alkaen muutosta tulee sen verran, että maanantai-iltoihin tulee lisäksi venyttely/pilatestyyppinen tunti ja torstaille joogan alkeiskurssi - minkä vuoksi siirtänen ke-to salipäivät päivää aiemmiksi (eli ti-ke). Lisäksi kun kympin ohjelma alkaa, juoksuohjelman lenkit tulevat pitenemään.

Pyöräilykelien joskus loputtua pitää keksiä maanantaihin jotain korvaavaa toimintaa. Jaana ehdotti spinningiä, mutta siihen ei riitä kunto (en myöskään kehtaa mennä sinne superspinnaajien joukkoon puuskuttamaan 359:n sykkeilläni...). En tiedä meneekö sitten vain normikuntopyörän polkemiseksi salilla - tosin vihaan koko vehjettä, eli en tiedä mitä siitäkään tulee. Onneksi on vielä aikaa miettiä, vastahan elokuu on lopuillaan...

Huomenna tulee rahaa, joten varmaan menen salin jälkeen katselemaan jos löytäisin itselleni jooga-, venyttely- ja juoksuvaatteita halvalla. Toivossa on hyvä elää!

Kylmä!

Sormet palelevat, taas... alan pikkuhiljaa muistaa että on niitä huonoja puolia syksyssäkin. 
Kävin tänään pyöräilemässä, ja se tuntui sopivan nilkalle hyvin. Eli vaikka se nyt oikeasti olisikin paskana, ilmeisesti pystyn silti ainakin polkemaan ja käymään salilla. Hyvä niin. Ja ainakin tällä hetkellä tarkoitus on mennä aamusta juoksemaan, aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Odotan sitä jo, kiva saada isästä seuraa vaikka se vauhtia vähän pudottaakin. Yksin tulee monesti mentyä liian lujaa - tai siis ei lujaa, koska olen hidas juoksija, mutta sykkeen kannalta liian kovaa kuitenkin. 


Joka tapauksessa, pyörälenkin pituus oli 17,7 km ja se kesti 53 minuuttia. Noin 20 km/h vauhtia siis, ihan perusnopeus. Kaloreita kului 508. Oli kyllä raskasta jostain syystä, ehkä viime viikon liikunnat painavat jaloissa... Sykemittarin mukaan niitä kertyi 10 h 23 min (4595 kcal). Se on jo aika lähellä ennätystä, yleensä kertymä on jotain 7,5-9,5 tunnin välillä.


Olen syönyt kuin pieni sika, kello on vasta neljä ja nyt jo melkein 1350 kcal O_O Ei taida hyvin päättyä tämä päivä. Itsekuri, missä olet?

Ei mitään keskitietä ole olemassakaan :(

Päivän liikuntakalorit: tasan 1000. (Aika kummallista O_O) Syödyt kalorit: 1925. Siis jos ei enempää enää mene... Kello on vähän vajaa 9 eli vaikea sanoa vielä.


Ärsyttää miten paljon olen syönyt. Ärsyttää yleisesti kaikki. Nilkka on nyt ilmeisesti oikeasti enemmän tai vähemmän paskana - niin pahasti että oikeasti harkitsin että pitäisin huomenna välipäivän tai ainakin jättäisin tiistaisen lenkin väliin ja menisin vain huomenna pyöräilemään ja tiistaina salille. Mutta nyt tuntuu etten pysty löysäämään. Ahdisti jo perjantaina (pakollinen viikkolepo) niin paljon etten edes halua tietää millaista olisi pitää kaksi vapaata viikossa :(


Tänään juoksulenkin jälkeen olen käyttänyt nilkassa sidettä, laitoin ensin kylmägeeliä alle. Se auttoi/auttaa jonkun verran... Salin ajaksi otin siteen pois ja siellä taas sattuikin huomattavasti enemmän. 
En halua ajatella koko asiaa. Kirjoitan tähän nyt vaikka päivän syömiset, jos se saisi ahdistuksen ja raivon suunnattua johonkin muuhun...

• Aamulla lenkin jälkeen purkki Ehrmannsia mustikoiden ja makeutusjauheen kera.
• Vähän myöhemmin päivällä 2 ruisleipäviipaletta (toisessa juustoa, toisessa kalkkunaleikkelettä) ja perussalaattikasviksia.
• Äidin luona sunnuntaikahvilla itse leivottu pikkupulla (pienempi paha kuin itse paistettu munkki :P) ja 2 kotimaista pikkuomenaa.
• Salin jälkeen proteiinipatukka.
• Kotona päivän lämmin ruoka: kaalilaatikkoa, höyrytettyä parsakaalia ja perussalaattia.
• Välipalaksi (tai oikeastaan proteiinimäärän lisäämiseksi) taas purkki rahkaa, johon sekoitettuna 1 banaani, mustikoita ja turkkilaista kevytjogurttia.
• Ja sitten se TÄYSIN TURHA MÄSSÄYS: jälleen 2 ruisleipää kuten päivällä, lisäksi pala kurkkua ja 1 tomaatti.

En käsitä miksi nuo leivät piti syödä. Helvetin ahmija :( Eihän ruisleivässä mitään vikaa ole, mutta miksi syödä turhaan? Jos haluaa laihtua, pitää oppia elämään vähemmällä kuin mitä kuluttaa! Ei siinä auta itkeminen että on nälkä tai tekee mieli... BLAAAAAAAAAAAH :(
Ei oikein löydy sanoja juuri nyt.


Olen koittanut selvittää miten paljon oikeasti kulutan päivässä. Helvetti kun mistään ei voi saada TARKKAA tietoa - vain jotain summittaisia arvioita jotka sitä paitsi poikkeavat toisistaan satojen kalorien verran. Miten kukaan voi ikinä tietää miten paljon tai vähän kuuluu syödä?!?

"voi näitä karnevaaleja"

Jälleen kerran huomasin että niin paljon kuin siskostani tykkäänkin, ajatuksemme hauskanpidosta eivät tosiaankaan käy yksiin. Onneksi pääsin kotiin sieltä synttäreiltä - kauhea tilaisuus. 80% juhlaväestä vahvasti humalassa jo siinä klo 16 maissa... 


No, nyt siis kotona. Salillakin kävin heti kun se aukesi, ja kuten arvasin, lihakset olivat väsyneet. Liian vähän ruokaa, olen aika varma siitä. Vähän alle 1600 kalorin lopulta jäin eilen, ilmeisesti se siis ei riitä vapaapäivänä. Sain kyllä tehtyä kaikki liikkeet samoilla tai isommilla painoilla, mutta tunnelma oli vähän vaisu.
Tänään saldo onkin sitten jo melkein 1400 - jos siis olen arvioinut oikein ne synttäriruoat. Tarjolla oli kinkku- ja janssoninkiusausta, kanariisisalaattia, jotain makaronimajoneesikinkkusalaattia (tai saattoi olla makkaraakin, en päässyt selvyyteen) ja vihersalaattia. Niin ja saaristolaisleipää ja lohimajoneesia, joita en maistanut vaikka mieli teki... ahdisti sen verran ettei pystynyt kovin paljoa syömään. Eli voi olla että kaloriarvio menee hieman yläkanttiin, mutta menköön. Parempi niin päin. Lopuksi saatiin sitten kahviakin, mutta onnistuin välttämään kahvileivän kun ei ollut täytekakkua (jota olisi varmaan ollut pakko maistaa). 


Ennen juhlia söin pakollisen salin jälkeisen proteiinipatukan, mandariinin ja vielä purkin rahkaa ja banaanin. Ja nyt kotona kaksi ruisleipäpalaa (kalkkunaleikkelettä toisessa ja toisessa juustoa) ja lisäksi pala paprikaa ja kurkkua sekä yksi tomaatti. Nälkä on yhä vain, eli kohta varmaan otan vielä joko rahkaa/jogurttia tai eilisiä broilerpullia. Tai molempia. 


Vieläkin on kylmä (palelin siellä mökillä aivan törkeästi koko ajan)... Täytyy varmaan kääriytyä saalin sisään sohvannurkkaan katsomaan jotain leffaa. Tai sitten ottaa se saali tähän koneen viereen ;) Ja pian pääsee nukkumaan. Aamulla on sitten juoksulenkin vuoro... 5 km lähestyy uhkaavasti. Pitää vielä tarkistaa mitkä ne juoksuminuutit olivatkaan huomiselle - näköjään 13 hölkkää ja 12 juoksua. Hassua että nykyään tuo kuulostaa jo vähältä. Niin asiat vain muuttuvat.

"Come with your arms raised high"

Helvetin syömiset. Unohduin tekemään sitä korttia ja roikkumaan koneella, ja nyt kello on jo 20:44. Eihän siinä muuten mitään, mutta kaloreita on kasassa vasta 1110. Ja aamusta pitäisi mennä heti salille. Nyt siis olisi aika pakko syödä jotain, mutta äsken vedin jo hätäpäissäni yhden kylmän keitetyn perunan ja kolme kotitekoista broilerpullaa (päiväruoan jämiä) plus vähän kurkkua ja salaattia... eli koska söin nopeasti, olen nyt ähkyssä ja pitää odottaa ennen kuin ottaa mitään lisää. Mutta jos taas odottaa hirveän kauan niin tulee syötyä myöhään ja sitten on kurjan paisunut olo aamulla :(


Päätä kuitenkin särkee ja heikottaa vähän. Typerää, enhän ole kuluttanut tänään ollenkaan...
Typerää on myös se, että tavallaan olen ylpeä kun olen selvinnyt näinkin pienillä kaloreilla. Sitä ei ole tapahtunut ehkä vuosiin. Varmaan viimeksi osastoajan lopulla, kun syömisiäni ei enää vahdittu (=olin lihonut tarpeeksi tai ilmeisesti liian paljon). Silloin en kyllä laskenut kaloreita, eli en voi olla varma tuosta. Joka tapauksessa, päässä alkaa heti pyöriä kaikenlaisia suunnitelmia... Hirveä kaksintaistelu siellä on meneillään. Toisaalta haluan jättää syömättä ja katsoa pystynkö jatkamaan tällä linjalla (ja miten kauan), toisaalta taas tiedän että salilla tehot laskevat aika reippaasti jos ei ole syönyt kunnolla. Ja sitä en tietenkään tahdo.


Silti.
Haluaisin niin kovasti laihtua. Se mitä Jaana sanoi painon ylärajasta käynnisti jonkun prosessin aivoissani, enkä oikein tiedä mistä on kysymys. Ehkä olen päättänyt alitajuisesti että kun seuraavan kerran näemme, painan taatusti vähemmän kuin viimeksi. (Tällä hetkellä näin onkin.) Mutta kuinka paljon vähemmän?


Tuntuu tyhmältä edes kirjoittaa tästä, kun painoni on kuitenkin älyttömän korkea ja pudotus olisi vain hyväksi. En oikein osaa selittää miten ajatukseni toimivat. Onneksi kukaan ei lue tätä, kukaan ei siis myöskään hämäänny... Vain minä itse.


Ai niin, ne murot. Olen varma että styroksi maistuu paremmalta. No, 3 grammaa makeutusjauhetta sekaan ja 2 dl rasvatonta luomumaitoa niin sain ne alas. Ehkä siihenkin tottuu - kun nyt kuitenkin tuli ostettua se paketti. Toiste en kyllä osta, lempimurot saavat palata takaisin kauppalapulle (sikäli kun sieltä muroja löytyy).

"Even after I'm dead and buried/I'll come back fighting"

(Soi päässä. Ikävä salille.)
Eilisen kalorit lopulta 2005 :( No, olihan sitä kulutustakin toki, mutta silti. Lieköhän tuossa syy siihen, että tänään on ollut aika ankeanhuono päivä...


Liikuntavapaat ovat kyllä sietämättömiä. En ole saanut koko päivänä mitään aikaan, ja tekemistä tosiaan olisi! Harmittelen vain sitä etten voi mennä salille tai juoksemaan tai pyöräilemään tai edes kävelemään matelemalla (nilkka kun sattuu kaikkein eniten kävellessä, enkä tosiaankaan halua pahentaa tilannetta jollain turhalla löntystelyllä). Jotain vatsalihaksia voisi tietty tehdä... ehkä vähän myöhemmin. Vaikka ei siitäkään kyllä saa mitään liikunnan huumaa revityksi, varsinkin kun en tykkää vatsojen tekemisestä ollenkaan. Ja se kyllä näkyykin, läskiä on kaikkein eniten juuri mahassa ja alaselässä. Oksettavaa.


Syönyt kuitenkin olen tänäänkin, jo sellaiset 780 kaloria. Ruokaa ja rahkaa ja hedelmää. En oikein tiedä miten lepopäivänä kuuluisi syödä... Esim. proteiinimäärä ja kalorimäärä yleensä. Olen laskenut monessa paikassa itselleni suosituksia (viikkoliikuntamäärät huomioiden), ja sellaista 2400-2600 luokkaa yleensä tarjotaan, ja proteiinia 90-110 grammaa. (Tai jossain vain n.50 g, mutta siinä ei liikuntamääriä edes kysytty...) Mutta tosiaan, koskevatko suositukset niitä päiviä jolloin treenaa vai kaikkia viikon päiviä? Pitänee kysyä Jaanalta tätäkin. En oikein luota amatööritietäjiin erinäisissä nettifoorumeissa...


Raivostuttaa kun en saa aloitetuksi mitään järkevää tekemistä. Siskon synttärikortti on vielä ainakin pakko piirtää huomiseksi, eikä sekään huvita ollenkaan. Mutta kun tuli luvattua - se on isomman porukan yhteinen kortti... Sisko saa lahjaksi kunnollisen polkupyörän :) Eikä aavista ollenkaan! Odotan innolla reaktiota kun se huomenna annetaan.


Taas on nälkä. Luulen että teen leipää tai sitten maistan uusia muroja, jotka ostin tänään. Ne olivat voittaneet Kuluttaja -lehden murotestin (selasin ko. numeroa kirjaston lukusalissa tänään)... Omia suosikkimurojani  ei ollut testissä arvioitu, ja nyt kun kaupassa vertasin niin kyllähän nuo kalpenevat voittajan rinnalla. Saa nähdä miten on maun suhteen, monet terveelliset murot kun ovat suunnilleen yhtä hyviä kuin - no, styroksi. (Ei sillä että olisin koskaan styroksia maistanut, mutta voin hyvin kuvitella ettei kannatakaan.)
Vakavasti puhuen muroja on kyllä ihan turha mättää. Itse ainakin syön niitä aina liikaa, ja siitäkös se maha vasta kasvaakin.


Blaah. Pakko nyt kuitenkin syödä jotain, etten syö koko maailmaa tämän ankean olon poistamiseksi...

Jalka sanoo: "Rauha!"

Huomenna on liikunnasta viikkolepo... ja hyvä että on. Nilkka/akilles on nyt tosissaan kipeä. No, ehkä yksi päivä riittää kuitenkin levoksi. Ainakaan ei ole aikomusta pitää kahta, eli ei taida olla vaihtoehtoja ;)


Eiliset lopulliset kalorit kipusivat 1950:een. Rahkaa ja pari hedelmää tuli syötyä ilta/yöpalaksi. Tänään olen ilmeisesti syönyt liian vähän, ainakin olo on sen mukainen. Liikuntakulutusta kertyi juoksuhölkkäkävelylenkistä ja salireissusta 1095 kcal, ja kurkusta on mennyt alas tähän mennessä 1350 kcal. Eli tasapaino on hukassa. No, kello on kuitenkin vasta 17:51 eli aikaa on runsaasti... äsken söin pari ruisleipää juustolla ja kurkulla sekä tomaatin, porkkanan ja vähän kukkakaalia. Aiemmin taas jauhelihakeittoa, salaattia ja ruisleipä, proteiinipatukka (salin jälkeen), rahkaa ja banaani (lenkin jälkeen), kolme pikkulettua ja minipala (oikeasti mini!) sitä täytekakkua. Niin ja joku kurkun ja paprikan palanen. Kuvittelenko vain ovatko kaikki päivät samanlaisia? Taidan olla aika tylsä, monessakin mielessä...


Cooper meni siis päin helvettiä, vain 2100 m vaikka juostiin radalla :( Osittain syytän jalkojen kuntoa ja ehkä liiallista aerobista treeniä viimeisenä kuutena päivänä. Kunto ei tosiaan ollut paras mahdollinen, enkä voi sanoa että olisin nauttinut koko lenkistä yhtään. Muutenkin, radalla juokseminen on älyttömän puuduttavaa. En tiedä miten kilpajuoksijat jaksavat sitä... joku 10 000:kin, hyi! Sekoaisin kyllä päästäni jossain vaiheessa jos pitäisi niin monta kertaa kiertää se typerä kenttä.


No, syyskuun puolessa välissä on tarkoitus yrittää testiä seuraavan kerran. Eihän sitä näin viikon välein ole tarkoituskaan juosta, eikä viikossa yleensä tapahdu myöskään kehitystä. 
Kaiken kaikkiaan olo on hieman ankea ja ahdistunut. Enkä taaskaan tiedä miksi :(

One party down, one to go

Isän 65-vuotissynttärit menivät kivasti... nyt sitten odottelemaan lauantaita ja siskon nelikymppisiä. Sinne ei onneksi tarvitse leipoa kakkua ;) Isän kakun tein, ja se kieltämättä onnistui. Voin avoimesti todeta näin, koska jopa veli (joka ei pahemmin kakuista välitä) kehui makua ihan oma-aloitteisesti. 

Paras kommentti tuli siskon nuorimmalta pojalta (15v) - luuli että kakku oli leipomosta ostettu :D Kannatti vääntää niitä sokerimassaruusuja iltamyöhällä...


En edes aiemmin muistanut että olin tänään salillakin. Piti mennä pyörällä, mutta kun astuin alaovesta ulos, oli alkanut sataa. Menin siis muulla kyydillä, harmissani. En taida päästä pyöräilemään tällä viikolla ollenkaan - huomenna on juoksupäivä ja lisäksi sali, perjantaina se pakollinen viikkolepo, lauantaina taas sali ja sunnuntaina juoksua ja sali. Eli maanantaina aikaisintaan sitten. Blaah :P


Joka tapauksessa, päivän treeni: crossailua 50 minuuttia ja päälle noin kolmen vartin ala- ja keskivartaloharjoitus. Akilles ei ole oikein tehnyt yhteistyötä... onneksi se sattuu periaatteessa vain kun kävelen. Eli juoksukin sujuu, ja sali nyt menee kipeilläkin jaloilla. 
Sain lisäiltyä painoja muutamassakin liikkeessä, mistä olin tyytyväinen. Ja luulen että sykkeen suhteen on tapahtumassa kehitystä - ei ollut edes kovin vaikeata pitää sitä 140-150 välillä crossatessa, vaikka tahti oli esim. viime viikon ns. matalatehoisia reippaampi. Ehkä se maltillisuus oikeasti tuottaa tulosta ja joskus vielä juoksenkin jonkun matkaa alle 150 sykkeellä...


Lisäksi tein pikaiset vatsalihakset isän luona kun ei ollut vieraita odottaessa muutakaan tekemistä. Perusrutistuksia jalat sängyn laidalla, vinot samassa asennossa ja lisäksi jalat kohti kattoa lantionnostoja. Pari minilankkuakin tein, mutta salilla tehty 6-minuuttinen kyllä pesee nuo 40 sekunnin rupeamat ;) 


Syöminen on mennyt ihmeen hyvin, ottaen huomioon yllämainitun kakun sekä siskon tuomat pikkulihapasteijat.

• Päivällä salin jälkeen söin proteiinipatukan.
• Ruoaksi kasa salaattia, jauhelihakeittoa lautasellinen ja ruisleipäviipale.
• Välipalana täytekakun kuorrutusjämiä (n.75-100 kcal edestä, luulisin).
• Iltapäiväkahvin kanssa purkillinen rahkaa johon sotkettuna pari teelusikallista sitruunatahnaa ja pieni banaani viipaleina.
• Synttärikahvituksen yhteydessä normipala sitä kakkua (veikkaus n.350 kcal) sekä yksi pasteija (160kcal).
• Vieraiden lähdettyä viipale ruisleipää 17% juustolla ja yksi tomaatti.

Eli ilman kakkua ja pasteijaa ei olisi ollenkaan huono saldo. Tähän mennessä kaloreita 1650, salilla kulutin mittarin mukaan 669. Nälkä kyllä on vähäsen, joten varmaan rahkapurkki ja joku hedelmä tulee syötyä vielä tänään, ja ehkä jotain kurkkua tms.

Paino oli tullut vähän alaspäin, jos vaakaani nyt voi luottaa. Ainakin naaman turvotus on laskenut, ja farkutkaan eivät kiristäneet yhtä paljon vyötäröstä kuin viime päivinä. Onhan sekin alku. 

Ai niin.

Miksi muistan uneni vain kun ne ovat painajaisia?
Viime yönä näin unta että koristelin täytekakkua hirveällä kiireellä juhlavierasjoukon silmien edessä. Yksi vieraista oli läheinen lapsuudenystävä, jonka kanssa en enää ole ollut tekemisissä vuosikausiin... Hän ivasi jatkuvasti minua ja kyvyttömyyttäni suoriutua koristelusta. Pinnani kiristyi kiristymistään, kunnes lopulta kävelin tyynesti hänen taakseen ja katkaisin hänen niskansa paljain käsin. Voin vieläkin kuulla sen rusauksen O_O Hyi. Muut eivät heti tajunneet mitä tapahtui... Ystäväni jopa yritti vielä nousta mutta sitten pää retkahti alas todella ruman näköisesti ja hän jäi siihen elottomana. Itse lähdin kävelemään pois paikalta, ja samalla tajuntaani hiipi hyytävä kauhu kun käsitin mitä olin puolivahingossa tehnyt. Siihen sitten heräsin. En uskaltanut vähään aikaan sulkea silmiä uudestaan, koska heti jos yritin, näin sen retkottavan pään :(


Aika hirveä uni. Olen vain kerran aiemmin tappanut jonkun unessa... Eikä se silloin ollut niin voimakas kokemus. Pitäisi varmaan katsoa unikirjasta mitä tämä tarkoittaa.


Todettakoon nyt vielä että kalorit kipusivat lopulta melko tasan 2000:een. Ei hyvä, mutta ei aivan katastrofaalinenkaan lopputulos. Liikuntakulutusta kyllä tuli tänään vain joku 450 kaloria, eli vähemmän olisi pitänyt syödä :( Säälittävää.

"rusted from the rain"

Ihan ensin mainittakoon, että Tiialla on arvonta ^_^ Toki aion itse voittaa palkintona olevan lahjakortin, mutta teoriassahan kaikilla on mahdollisuus, joten jos joku tätä lukee niin sinne!


Eilisen kalorit jäivät alle kulutuksen. No, melkein 2200 silti, mutta onhan se jo parannusta. Liikuntaa tuli kuitenkin ihan hyvin (kokonaiskulutus oli ehkä 2500-2700 välissä). Tämän päivän saldo on syömisten osalta n.1500 kcal - siis tähän mennessä. Varmasti syön vielä ainakin rahkaa vähän myöhemmin.


Tänään oli juoksupäivä, ja viiden kilometrin tavoite lähestyy... Sitä ennen torstain treenin osana olisi tarkoitus juosta se rata-Cooper, koska viimeviikkoinen pururataversio ei tosiaankaan ole pätevä (ne mäet, ne mäet). 2170 metriä meni silloin, varmaankin joku 2300 on mahdollinen nyt jos vain jalat pelaavat. Akilles on ärhennellyt aika lailla tänään O_O Tosin juostessa se ei oikeastaan sattunut ollenkaan, mikä on outo juttu. 


Fysioterapia oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Puhuttiin paljon kaikenlaista, painorajoista ja liikunnasta lähinnä. Jaana heitti ilmaan ajatuksen että alarajan lisäksi painolleni voitaisiin laittaa myös yläraja, koska syömiseni lähtee helposti molempiin suuntiin käsistä. Tuosta vähän hermostuin ja ahdistuin - mahtoiko Jaana jo nyt katsoa että painoa on tullut liian paljon lisää? Kuulemma ei, mutta en usko tuohon. Tiedän kyllä itse että makkaravarasto on suurentunut vyötäröllä, koska entiset vaatteet eivät mahdu enää päälle. Reisissä lihakset selittävät osittain muutosta, samoin hartioissa ja yläselässä, mutta keskivartalo on toinen juttu. Pitää katsoa jos syömisen vähentäminen auttaa asiaa...


Niin, se tämänpäiväinen juoksu: 26 minuuttia yhtäjaksoisesti. Pisin tähän saakka, ja varmasti olisin voinut jatkaa ainakin sen neljä minuuttia vielä - loppumatka kun olisi ollut tasamaata. Ensi tiistaina sitten tosiaan se 5 km. En kyllä pääse sitä puoleen tuntiin, mutta ehkä jonain päivänä...
Oli kyllä upeaa juosta sateessa :) Ilma oli niin happirikas, ja nyt ei tosiaan ollut kesän hellehuippuja ikävä!


Nyt pitää varmaan ryhtyä hommiin - yksi synttärikortti on piirrettävä huomista varten ja lisäksi leivottava kauralastuja. Kun vain saisi oikean vaihteen päälle...

Nollausta

Alunperin oli tarkoitus lähteä heti aamusta pyörälenkille (olen yrittänyt käydä kerran viikossa)... mutta juuri kun olin poistumassa koneen ääreltä, alkoi sadekuuro. Ja pienen tauon jälkeen toinen, ja sitten toinen... Joten päädyin menemään kuitenkin salille korvaamaan pyöräilyn crosstrainerillä. 


Nyt on sitten nollattu aivoja oikein tehokkaasti - 90 minuuttia putkeen. Aiemmin tunti on ollut pisin crossausaikani, mutta nyt tuntui että jaksaa hyvin jatkaa. Johtunee siitä että pidin sykkeen koko ajan 140-150 välillä enkä päästänyt sitä nousemaan, vaikka monessa kohtaa teki oikeasti mieli kiristää tahtia. Billy Talent soi kuulokkeissa ja kun joku Turn Your Back tai Voices of Violence räjähtää tajuntaan niin on hankala pidätellä...


Jalat kyllä painoivat aika lailla kun kävelin bussipysäkiltä kotiin (matkaa on alle kilometri mutta siitä 90% on loivaa ylämäkeä O_O), ja portaita kiivetessä meinasi tulla stoppi. Mutta onneksi asun kolmosessa enkä esim. kuudennessa kerroksessa. Sinne en kyllä kävelisi vaikka jalat olisivat superlevänneet! No, saa nähdä mitä juoksemisesta huomenna tulee. Tuo vasen nilkantaus oli aamulla pelottavan herkkänä ja sain melkeinpä ontua portaat alas. Kylmägeeliä siis vain kehiin ja kummasti treeni taas sujui. Nyt reisien totaaliuupumus on kai syrjäyttänyt kivun ^_^


Huomenna menen taas fysioterapiaan... Pakko yrittää oikeasti puhua näistä viime aikaisista ahdistusoloista, viimeksi jäi niin tyhjä tunne kun sieltä lähdin että melkein toivoin etten olisi mennytkään. Ja sellaista ei IKINÄ tapahdu!
Ajattelin pyytää myös jotain vatsatreenivinkkejä. Toki tiedän itsekin aika paljon liikkeitä mitä voisi tehdä, mutta haluaisin jonkun täsmäohjelman. Käsissä tulosta on Jaanan (=fysioterapeuttini, maailman paras sellainen) ohjeilla jo tullut, mutta maha senkuin vain löllyy ja hyllyy ja kasvaa kasvamistaan :(


Aloitan tänään myös ruokapäiväkirjan pitämisen uudestaan. Koitan pitää sen suurpiirteisenä, enkä laske kaloreita tarkasti - en tahdo että se menee samaan kuin joskus kun oikeasti punnitsin jopa mausteet yms. Vaikka pakko todeta että siitä varmaan olisi hyötyä, läski kun olen. Ainakin tuollainen kirjanpito hillitsee syömistä, ja laihtuihan sillä toki. En kuitenkaan halua sairaalaan enää, ja liikunnoistakin tahdon suoriutua kunnialla. Eli siis, maltillinen kirjaus riittäköön!


Tähän mennessä olen syönyt salin jälkeen proteiinipatukan (tai no, 35% proteiinia mutta se riittää, kun tarvetta oli myös hiilareille). Nyt on menossa lautasellinen salaattia ja höyrytettyjä vihreitä papuja, sitten toinen lautasellinen itse tehtyä liha-porkkana-makaronilaatikkoa. Sen jälkeen isän luo kahville ja kauppaan jääkaappia täydentämään. Tahtoo rahkaa ja banaaneja!

Blogin kirjoittaminen on vaikeaa.

Ilmankaan en kuitenkaan voi olla, nyt ainakaan.
Tuntuu että liikuntakaan ei auta enää - auttaisikohan liikunnasta kirjoittaminen? Tai kirjoittaminen ylipäätään... vaikka ei ole oikeasti mitään sanottavaa? Kokeilemalla se selviää...


Siispä tämän päivän saldo:


Aamupäivällä kävelyllä alkanut ja kävelyyn päättynyt 56-minuuttinen lenkki, 14+13 minuutin juoksuhölkkäpätkät siellä keskellä 1,5 minuutin tauolla. Juoksukilometrejä kertyi tuosta 4,1. Syke hipoi jälleen taivaita (keskisyke 151, ja se tosiaan on korkea kun ottaa huomioon että kävelyä oli lenkistä vähän yli puolet!) mutta niinhän se aina. Ihan hyvin jaksoi kyllä silti edetä, mitä nyt juoksun alkuun aina kiusallisesti osuva tappoylämäki meinasi taas viedä uskon. Helpottaa tosin kummasti kun tietää että sen jälkeen pahin on ohi ^_^

Iltapäivällä sitten äidin kanssa salille tekemään ylävartaloa ja paikkaamaan eilen pakosta väliin jäänyt selkä- ja vatsatreeni. Tästä paikkauksesta seurasi että jouduin tekemään 18 minuutin kääpiölämmittelyn, mikä latisti tunnelmaa. Muutenkin oli koko ajan tunne että pitää äkkiä saada kaikki liikkeet tehdyksi - äiti kun näytti täysin kypsyneeltä jo 25 minuuttia ennen kuin sain treenin päätökseen. Sunnuntain salireissut ovat olleet tätä jo jonkun aikaa, ja luulen että molempien hermot ovat olleet koetuksella. No, joka tapauksessa puolitoista tuntia kului aikaa, 8 minuutin minivenyttely mukaanlukien, ja alhainen keskisyke (126) kompensoi aiempaa juoksulenkkiä.

En vain osaa pysytellä matalassa sykkeessä kuin salilla. Juostessa/hölkätessä 160 menee yleensä rikki jo alkumetreillä, ja kuitenkin pystyn vielä aika hyvin puhumaan ja energiaa riittää suhteellisen pitkään. En tiedä miksi näin on... Kai se sitten vain on niin että kunto on kaikesta huolimatta surkea. Ärsyttää ja masentaa, kun joka paikassa vain selitetään niistä 60-75% sykealueista, kun tiedän ettei ole toivoakaan ikinä kyetä juoksemaan tai edes hölkkäämään noiden rajojen sisällä :( Nyt olisi kyllä lohdun sana tarpeen!

Eikä se tietenkään ole ainoa masennuksen aihe. Läskiangsti on kyllä ollut huipussaan muutamien viime päivien aikana. Pelottaa mennä sairaanhoitajalle kun se palaa lomalta - paino on varmaan noussut 3-5 kiloa heinäkuun alusta, jolloin viimeksi nähtiin. En edes tiedä varmasti mitä nyt painan, koska vaaka näyttää asennostani riippuen mitä vain 64-67 kilon väliltä. Liikaa se on joka tapauksessa. Ja kun tähän lisätään vielä kuvottava naaman turvotus joka ei vain häviä mihinkään KOSKAAN... :( Voisin oikeasti hirttäytyä tähän hiiren johtoon, jos se vain olisi tarpeeksi pitkä ja keksisin minne sen ripustaisin.

On pakko tehdä jotain. Lakata syömästä, aloittaa alusta taas kerran. Tänäänkin kaloreita on painunut pohjattomaan mahaani noin 2600, kokonaisenergiankulutuksen ollessa (EnergyNetin mukaan) noin 2700 kcal. Liikuntakulutus oli sykemittarissa vähän yli 1000, mutta lepoaineenvaihdunnan pitäisi kai olla vain noin 1400, eli en kyllä luota tuohon laskuriin. Se antaa aina yläkanttiin energiantarvearvion. No, lopputulos on kuitenkin että syömistä on vähennettävä ja paljon. Liikuntaa en oikein pysty lisäämään, niin säälittävää kuin se onkin. Paljon enemmän pitäisi jalan nousta päivässä että saisin kulutettua edes osan siitä mitä syön. Mutta en haluaisi että liikkuminen lähtee käsistä ja muuttuu pakonomaiseksi. Haluan nauttia siitä, en haalia väkisin minuutteja mihin hintaan tahansa, riskeistä välittämättä.

Riskeistä puheenollen - päivän kiputilat ovat osuneet vasemman jalan nilkkaan (akillesjänteen tuntumaan) ja lonkkaan. Tiedä sitten johtuuko tuo lonkka eilisestä jalkatreenistä. Nilkkaan syntipukki löytyy vääränlaisista jalkineista - pari päivää balleriinoilla ei ollut hyvä ratkaisu. Miksei muka lenkkareilla voi mennä joka paikkaan? ^_^