Pikapäivitys, koska voi olla etten toistaiseksi hirveästi viihdy koneen ääressä...
Olen ollut nyt pari viikkoa liikuntakiellossa (sallittua vain rauhallinen kävely, pilates ja jooga plus venyttely), koska syke on ollut normaalia aika paljon alempi ja on myös ollut huimausta ja rintakipuja. EKG:ssä ja labrassa kävin, ja EKG-tulosten (alhainen leposyke ja joku ihme lisälyönti) ja noitten oireiden perusteella psykiatrin mukaan pitää käydä yleis- ja ehkä erikoislääkärillä ennen kuin voi jatkaa liikkumista turvallisesti. Eli kielto on toisin sanoen voimassa kunnes menen lääkäriin. En mistään hinnasta tahtoisi mennä, mutta nyt on kai pakko koska inhoan jo nyt itseäni kun olen niin löysä ja laiska enkä treenaa ollenkaan :( Eilen kävin pienellä lenkillä vaikka se onkin kiellettyä - oli pakko testata riittääkö kunto enää ollenkaan mihinkään juoksemiseen. 15 minuuttia sain kasaan yhteensä, pisimmillään 7 minuuttia kerrallaan, ja varmaan olisi enemmänkin mennyt mutta olo oli jotenkin hassu joten en koittanut repiä... Eli ainakaan täysin en ole vielä romahtanut kunnon suhteen.
Joka tapauksessa, yksi hyvä puoli tässä on: paino on tippunut 62.2 kiloon ja ruokahalu pienentynyt aika lailla. Alle 1200 kalorin päiväsaldoilla menty nyt jo viikon verran.
Anteeksi etten ole lukenut muita blogeja. Koneella oleminen ahdistaa tällä hetkellä kun päässä pyörivät vain liikunta- ja syömisjutut, ja tunnen jatkuvaa alemmuutta kun luen miten hienosti muiden treenailu ja dieettailu sujuu. Palaan kyllä, varmasti viimeistään kun saan taas liikkua. Olette ajatuksissani!
perjantaina, lokakuuta 22, 2010
lauantaina, lokakuuta 02, 2010
Väsyttää. Kirjoitan tänne nyt koska tuntuu että pitäisi. En vain taida osata sanoa mitään, järkevää tai järjetöntä.
Ostin lopulta sen vaa'an - paino päivän pääaterian jälkeen 64.8 kg, mikä kuulostaa ihan oikealta. Ja samalla hirvittävältä. En voi kestää ajatusta että olen antanut tämän tapahtua, ja silti syön. Koko ajan, melkein 1600 kaloria päivässä. Ja sitten kehtaan vielä ihmetellä ja uikuttaa kun paino ei putoa. No ei kai se putoa jos syö noin kymmenen kertaa enemmän kuin muuta samanikäiset ja -kokoiset naisihmiset!
On oikeasti alettava miettiä kalorien tiputtamista, mitä ilmeisimmin tällä määrällä muutosta ei tapahdu. Hemmetin laksatiivit, olen tosiaan sotkenut aineenvaihduntani varsin täydellisesti. Sairaanhoitaja koetti viimeksi vakuuttaa, että kun ne saadaan eliminoitua, paino varmasti vakiintuu ja kaikki alkaa toimia taas normaalisti. No, olen pahoillani mutta tuohon en kyllä usko. Liian monta vuotta, liian suuria määriä. Ei ole mitään normaalia enää, ei minulle.
Kauhulla ajattelen sitä, miten saan muut ihmiset uskomaan että minun on ihan OK syödä esim. vain 1200-1300 kaloria päivässä, nykyisellä liikuntamäärällä. Äiti tuntuu jo nyt olevan varma että kun vähennän mitä tahansa ruokavaliostani (esim. vaikka ne helvetin kahvileivät ja muut makeat turhuudet), se on ensimmäinen askel kohti paluuta sairaalaan. Hah. Voisin helposti laihtua parikinkymmentä kiloa tästä, enkä silti joutuisi takaisin sinne. En vaikka taustani tiedetään ja olen koko ajan hoidon piirissä. Eivät ne tällaista Parantunutta emäsikamittaista kuvotusta laita minnekään osastohoitoon. Jospa vain ihmiset ottaisivat ne sumeat lasit silmiltään ja näkisivät miten paljon olen oikeasti lihonut. Ja ihan väärällä tavalla (rasvaa vain, ei lihasta yhtään).
Kauhulla ajattelen myös sitä, miten pystyn taas sopeutumaan siihen 1200-1300 kaloriin - ja lopulta vähempäänkin. Olisi helpompaa vain lopettaa syöminen kokonaan, onnistuisi taatusti paremmin kuin se että syö jotain vain vähän. En osaa syödä vähän, olen ohjelmoitu ahmimaan kuin lauma hevosia joita on pidetty kuukausia nälässä. KUKAAN ei syö niin paljon kuin minä pystyn syömään. Ei kukaan.
Ei ole sanoja sille miten paljon vihaan itseäni - miksi edes yrittää löytää niitä?
Vieläkin on nälkä. Ei ole enää varaa syödä. Voi olla että arvioin aamupalan (Ikean ruisleipä ja rasvaa tihkuvat juustoviipaleet) ja isän paistamien lihapullien kalorimäärät todellista isommiksi, mutta en voi olla varma, joten en voi ottaa riskejä.
Pelottaa nousta aamulla vaa'alle :( Se kertoo miten huono päivä on. Onneksi pääsen heti juoksulenkille kun tuomio on luettu. Sitten ruokamessuille ja salille äidin kanssa. Ahdistavaa. Niin paljon kuin odotinkin niitä messuja, koko jutusta menee seuran vuoksi maku. Äiti ottaa nyt hermoon todella pahasti, en tiedä miten selviän. Varsinkin jos paino on noussut, kuten se varmasti on. Jospa voisi jättää heräämättä kunnes se taas alkaa nelosella. Tai edes viitosella. Mikä tahansa on parempi kuin tämä :(
(Anteeksi. Jos joku lukee tätä - olen pahoillani. Voisinpa kurottaa aivojesi sisään ja pyyhkiä muististasi jäljet jotka tämä kirjoitus jätti... mutta taitaa olla mahdotonta. Toivon siis pikaista unohdusta - sinulle ja itselleni.)
Ostin lopulta sen vaa'an - paino päivän pääaterian jälkeen 64.8 kg, mikä kuulostaa ihan oikealta. Ja samalla hirvittävältä. En voi kestää ajatusta että olen antanut tämän tapahtua, ja silti syön. Koko ajan, melkein 1600 kaloria päivässä. Ja sitten kehtaan vielä ihmetellä ja uikuttaa kun paino ei putoa. No ei kai se putoa jos syö noin kymmenen kertaa enemmän kuin muuta samanikäiset ja -kokoiset naisihmiset!
On oikeasti alettava miettiä kalorien tiputtamista, mitä ilmeisimmin tällä määrällä muutosta ei tapahdu. Hemmetin laksatiivit, olen tosiaan sotkenut aineenvaihduntani varsin täydellisesti. Sairaanhoitaja koetti viimeksi vakuuttaa, että kun ne saadaan eliminoitua, paino varmasti vakiintuu ja kaikki alkaa toimia taas normaalisti. No, olen pahoillani mutta tuohon en kyllä usko. Liian monta vuotta, liian suuria määriä. Ei ole mitään normaalia enää, ei minulle.
Kauhulla ajattelen sitä, miten saan muut ihmiset uskomaan että minun on ihan OK syödä esim. vain 1200-1300 kaloria päivässä, nykyisellä liikuntamäärällä. Äiti tuntuu jo nyt olevan varma että kun vähennän mitä tahansa ruokavaliostani (esim. vaikka ne helvetin kahvileivät ja muut makeat turhuudet), se on ensimmäinen askel kohti paluuta sairaalaan. Hah. Voisin helposti laihtua parikinkymmentä kiloa tästä, enkä silti joutuisi takaisin sinne. En vaikka taustani tiedetään ja olen koko ajan hoidon piirissä. Eivät ne tällaista Parantunutta emäsikamittaista kuvotusta laita minnekään osastohoitoon. Jospa vain ihmiset ottaisivat ne sumeat lasit silmiltään ja näkisivät miten paljon olen oikeasti lihonut. Ja ihan väärällä tavalla (rasvaa vain, ei lihasta yhtään).
Kauhulla ajattelen myös sitä, miten pystyn taas sopeutumaan siihen 1200-1300 kaloriin - ja lopulta vähempäänkin. Olisi helpompaa vain lopettaa syöminen kokonaan, onnistuisi taatusti paremmin kuin se että syö jotain vain vähän. En osaa syödä vähän, olen ohjelmoitu ahmimaan kuin lauma hevosia joita on pidetty kuukausia nälässä. KUKAAN ei syö niin paljon kuin minä pystyn syömään. Ei kukaan.
Ei ole sanoja sille miten paljon vihaan itseäni - miksi edes yrittää löytää niitä?
Vieläkin on nälkä. Ei ole enää varaa syödä. Voi olla että arvioin aamupalan (Ikean ruisleipä ja rasvaa tihkuvat juustoviipaleet) ja isän paistamien lihapullien kalorimäärät todellista isommiksi, mutta en voi olla varma, joten en voi ottaa riskejä.
Pelottaa nousta aamulla vaa'alle :( Se kertoo miten huono päivä on. Onneksi pääsen heti juoksulenkille kun tuomio on luettu. Sitten ruokamessuille ja salille äidin kanssa. Ahdistavaa. Niin paljon kuin odotinkin niitä messuja, koko jutusta menee seuran vuoksi maku. Äiti ottaa nyt hermoon todella pahasti, en tiedä miten selviän. Varsinkin jos paino on noussut, kuten se varmasti on. Jospa voisi jättää heräämättä kunnes se taas alkaa nelosella. Tai edes viitosella. Mikä tahansa on parempi kuin tämä :(
(Anteeksi. Jos joku lukee tätä - olen pahoillani. Voisinpa kurottaa aivojesi sisään ja pyyhkiä muististasi jäljet jotka tämä kirjoitus jätti... mutta taitaa olla mahdotonta. Toivon siis pikaista unohdusta - sinulle ja itselleni.)
tiistaina, syyskuuta 28, 2010
"Ette oo tarpeeksi vahvoja/Ette oo valmiita jättämään kaikkea"
Vitutus on kova, ja tuntuu ettei mikään ole tarpeeksi. Reidet pettävät, hermot pettävät. Kaikki pettää. Paino ei laske tarpeeksi nopeasti (noin 64 tänään salin jälkeen) ja läski vain löllyy :( Vihaan tätä oloa ja jokaista laihaa ihmistä joka tulee vastaan. Ja niitähän riittää!
En osaa kirjoittaa mitään älyllistä nyt, mutta alla on kaksi kuvaa jotka isä otti hiuksistani kampaajan jälkeen tänään. Kävin siis laitattamassa jälleen kerran tuon tumman värin, joka on nyt ollut päässä jo useamman vuoden (eli ihan perusreissu). Paikalla sattui kuitenkin olemaan luottokampaajani lisäksi harjoittelija, joka innostui tekemään hiuksiini tuollaisen ihanan sotkuisen kalaruotoletin ^_^ Hiuksiani ei koskaan laiteta, ja normaalisti pidän niitä vain tiukoilla leteillä, saparoilla tai yksinkertaisesti auki (riippuen siitä olenko harrastamassa liikuntaa ko. päivänä vai en)... eli oli kiva saada joku oikeasti hiukan panostamaan niihin. Oli kyllä ihan toisenlainen olo kuin normaalisti kun oli tuollainen päässä... Valokuvaankin oli helppo suostua, koska halusin ikuistaa sen letin!
Kuvan ottamisen jälkeen en mielestäni näyttänyt siinä aivan kauhealta (kuten aina kuvissa näytän), mutta nyt jo huomaan taas miten ruma ja pullea naamani ja koko olemukseni on :( Mutta tässä nämä kuvat joka tapauksessa. Ainakin niissä paistaa aurinko.
En osaa kirjoittaa mitään älyllistä nyt, mutta alla on kaksi kuvaa jotka isä otti hiuksistani kampaajan jälkeen tänään. Kävin siis laitattamassa jälleen kerran tuon tumman värin, joka on nyt ollut päässä jo useamman vuoden (eli ihan perusreissu). Paikalla sattui kuitenkin olemaan luottokampaajani lisäksi harjoittelija, joka innostui tekemään hiuksiini tuollaisen ihanan sotkuisen kalaruotoletin ^_^ Hiuksiani ei koskaan laiteta, ja normaalisti pidän niitä vain tiukoilla leteillä, saparoilla tai yksinkertaisesti auki (riippuen siitä olenko harrastamassa liikuntaa ko. päivänä vai en)... eli oli kiva saada joku oikeasti hiukan panostamaan niihin. Oli kyllä ihan toisenlainen olo kuin normaalisti kun oli tuollainen päässä... Valokuvaankin oli helppo suostua, koska halusin ikuistaa sen letin!
Kuvan ottamisen jälkeen en mielestäni näyttänyt siinä aivan kauhealta (kuten aina kuvissa näytän), mutta nyt jo huomaan taas miten ruma ja pullea naamani ja koko olemukseni on :( Mutta tässä nämä kuvat joka tapauksessa. Ainakin niissä paistaa aurinko.
perjantaina, syyskuuta 24, 2010
"When they said, 'repent, repent' - I wonder what they meant"
Päivän pääateria, näin alkajaisiksi... Paistettua (säilyke)lohta ja sipulia plus riisi-kauraseosta.
Lisänä perussalaattia ja höyrytettyjä papuja ja porkkanaa. Ihan perussysteemiä siis.
Ja kyllä, olen sika - otin vielä lisääkin tuota riisi-lohisysteemiä :(
En ole taaskaan kirjoittanut pariin päivään. On ollut väsynyt olo... Olen väsynyt kaikkeen. Itseeni kai enemmän kuin mihinkään muuhun, mutta yleisestikin mikään ei oikein innosta.
Juoksemassa olin tänään - vaikka ei kyllä millään olisi jaksanut lähteä. Väkisin revin sen 5 km - aika oli 31.50 mikä on ihan hyvä, tosin ei yhtä hyvä kuin keskiviikkona juostu ennätys 31.25... Toisaalta maastokin oli eri, ja samoin jalkojen kunto. Kauhea tunne kun tänään viimeisessä jyrkässä alamäessä etureidet olivat kuin lyijyinen kramppaava massa. Pelkäsin että polvet menevät lukkoon tai pettävät tai jotain muuta. Sykekin oli taas mitä sattuu, tosin kävellen lämmitellessä se ei tahtonut ensin millään nousta kunnolla. En tiedä mikä on. Kävellessä vähän itketti, mutta sain pidätetyksi. Jotenkin syksyllä tulee aina välähdyksinä mieleen osastoaika - ehkä siksi että syksyähän se oli kun sinne päädyin.
Olen lueskellut viime päivinä aika paljon syömishäiriöisten blogeja. Häpeän omaa itsekurin puutettani, vaikka tietysti tiedän että sairaudesta on kysymys. Silti vain edelleen mielessäni syömättömyys on todellista vahvuutta, todellista itsensä voittamista - ja mitä alemmas paino laskee, sen turvallisempi on oloni. Nyt se ei ole turvallista nähnytkään.
Kylkiluut erottuvat peilissä pitkästä aikaa. Eivät kaikki, eivätkä huippuselvästi, mutta ne erottuvat. Se on pääasia. Ja tuntuu kuin kasvoni olisivat kaventuneet... tosin saatan vain kuvitella tuon jälkimmäisen. Pallonaama olen, aina ja ikuisesti -_-
Sairaanhoitaja oli keskiviikkona ylpeä edistymisestäni. Liikuntani järkevyydestä, syömiseni järkevyydestä. Pian kai sitten terapiani voidaan lopettaa, mitä ilmeisimmin olen jo lähes parantunut. Eihän sillä ole mitään väliä miltä tuntuu.
Huomenna salille, ja vaa'alle. Kotivaa'alla käyn tietysti joka päivä useamman kerran, vaikka se rikki onkin. Ainakin voin seurata mihin SUUNTAAN paino menee. Aina ja ikuisesti menee - eikä koskaan pysähdy. Sellaista ei vain tapahdu... ei tässä elämässä.
maanantaina, syyskuuta 20, 2010
Läski, läskimpi, MINÄ.
En ole kirjoittanut pariin päivään. Syy ei ole siinä Inbody-mittauksessa, jonka tulos oli hirvittävä (vaikkakaan ei mikään yllätys). En vain ole oikein saanut aikaiseksi kirjoittaa, päässä on ehkä pyörinyt liian paljon. Nyt kuitenkin pikapäivitys... Liikunnat näkyvät tuosta sivupalkistakin, ja ne ovat menneet tasan saman viikkorytmin mukaan kuin aina, joten ei siitä sen enempää. Paitsi että sunnuntainen juoksulenkki oli kyllä paras koskaan. Aivan käsittämättömän hyvin kulki, varsinkin sen torstaisen jälkeen tuntui kuin olisi pilvissä leijunut...
Mittauksesta. Rasvaprosentti oli supernolo ja superkorkea 28,1 - naisillahan normaalin ehdoton yläraja on 28, eli yli senkin :( Paino oli 65,5kg, eli nyt on sitten sekin selvillä... siitä en jaksanut olla järkyttynyt kun olihan se tiedossa kumminkin, ja tässähän sitä nyt koitetaan pudottaa. Laitteen mukaan rasvaa pitäisi saada pois 4,3kg ja sillä ollaan vasta 23% kohdalla, mikä on siis naisten "ihanne" (joidenkin kriteerien mukaan, tottakai se on makuasiakin). Lihaspuoli sen sijaan oli kohtuullisessa kunnossa, 200 grammaa kun lihasmassa kasvaisi niin olisin ideaaliarvossa. Ja lihastasapaino oli myös OK, eli molemmat jalat yhtä voimakkaat ja kädet myös. Ja se hyvä puoli rasvaprosentissakin oli, että sitä läskiä on tasapuolisesti koko kropassa, eikä siellä sisäelinten ympärillä missä se on ihan oikeasti vaarallista. Mutta tietysti tuo prosentti on liian korkea, ja tarvetta toimenpiteisiin on.
Sain ohjeistusta sen mittauksen tehneeltä mieheltä (juuri sellainen supermiehen oloinen tyyppi, joka on varmaan käynyt salilla 5 krt/vko ainakin 15-vuotiaasta asti ja lisäksi harrastaa juoksua tai maantiepyöräilyä - ihan mukava ja asiallinen silti, kunhan vain havainnoin) ja lisäksi Jaanalta tänään, kun olin fysioterapiassa. Ohjeet olivat aika samansuuntaisia, tosin Jaana totesi että syömis- ja liikkumistaustaani nähden mittaustulos ja se miten tällä hetkellä syön on oikein hyvä - syömisten ja liikunnan suhteen lähes virheetön. Muutamaa juttua kuitenkin kannattaisi miettiä, jos ja kun sitä rasvaprosenttia haluan tiputtaa...
Mittauksesta. Rasvaprosentti oli supernolo ja superkorkea 28,1 - naisillahan normaalin ehdoton yläraja on 28, eli yli senkin :( Paino oli 65,5kg, eli nyt on sitten sekin selvillä... siitä en jaksanut olla järkyttynyt kun olihan se tiedossa kumminkin, ja tässähän sitä nyt koitetaan pudottaa. Laitteen mukaan rasvaa pitäisi saada pois 4,3kg ja sillä ollaan vasta 23% kohdalla, mikä on siis naisten "ihanne" (joidenkin kriteerien mukaan, tottakai se on makuasiakin). Lihaspuoli sen sijaan oli kohtuullisessa kunnossa, 200 grammaa kun lihasmassa kasvaisi niin olisin ideaaliarvossa. Ja lihastasapaino oli myös OK, eli molemmat jalat yhtä voimakkaat ja kädet myös. Ja se hyvä puoli rasvaprosentissakin oli, että sitä läskiä on tasapuolisesti koko kropassa, eikä siellä sisäelinten ympärillä missä se on ihan oikeasti vaarallista. Mutta tietysti tuo prosentti on liian korkea, ja tarvetta toimenpiteisiin on.
Sain ohjeistusta sen mittauksen tehneeltä mieheltä (juuri sellainen supermiehen oloinen tyyppi, joka on varmaan käynyt salilla 5 krt/vko ainakin 15-vuotiaasta asti ja lisäksi harrastaa juoksua tai maantiepyöräilyä - ihan mukava ja asiallinen silti, kunhan vain havainnoin) ja lisäksi Jaanalta tänään, kun olin fysioterapiassa. Ohjeet olivat aika samansuuntaisia, tosin Jaana totesi että syömis- ja liikkumistaustaani nähden mittaustulos ja se miten tällä hetkellä syön on oikein hyvä - syömisten ja liikunnan suhteen lähes virheetön. Muutamaa juttua kuitenkin kannattaisi miettiä, jos ja kun sitä rasvaprosenttia haluan tiputtaa...
- AAMUPALA. Siis se pitää syödä, ja sen täytyy olla tarpeeksi iso.
- EI HIILAREITA ILTAISIN. Eli leipää voi syödä palan tai kaksi (kun kumminkin juoksen enkä käy pelkästään salilla) mutta ne kannattaa syödä aamiaisen tai lounaan yhteydessä. Illalla sitten proteiinia ja kasviksia.
Oli muitakin pikkujuttuja, mutta näistä aloitan. Tänään oli ensimmäinen päivä jolloin pystyin toteuttamaan molemmat aika hyvin - tosin en ole varma vielä, koska kasassa on nyt 1420 kcal ja kuulemma sellainen 1800 pitäisi syödä silti vaikka koittaakin saada painoa ja rasvaa pois. (Tämä luku tulee siis siitä mittauksesta. Jos olisin tähän painoon tyytyväinen, määrä olisi 2070 tai jotain sinne päin. Tosin olen itse sitä mieltä että silläkin paino varmaan ennemmin putoaisi kuin pysyisi, ja Jaanalla oli sama näkemys. No, lähden tuosta 1800 maksimista liikkeelle. Ei tule olemaan vaikeaa näillä syömisillä.)
Ongelma on nyt se, etten tiedä mitä ottaa iltapalaksi. Nälkäkään ei oikeastaan ole, koska syömiset menivät liikuntojen ja terapian takia iltapainotteisiksi... Mutta huomenna tarvitaan virtaa aamulenkille ja sen jälkeiselle salille, joten onhan tuo 1420 aika vähän. Mutta mitä syödä? Leipään ei saa koskea, ja hedelmätkään eivät ole hyvä vaihtoehto. Ehkä sitten jotain ankeaa leikkelettä ja taas yksi tomaatti -_- Tylsäksi menee. Jos on hyviä ideoita proteiinirikkaaksi pikkusyömiseksi, niin otan ne mielenkiinnolla vastaan! Rahkaa olen tänään jo syönyt kahdesti, raejuustoa vihaan ja keitetty kananmuna oksettaa niin että sitä en vain pysty syömään. Enkä ole kauhean innoissani paistetustakaan.
perjantaina, syyskuuta 17, 2010
Muista pyhittää lepopäivä.
(Siis liikuntalepopäivä...)
Syötin kokeeksi viikkoliikuntani (lauantai ja sunnuntai piti arvioida koska ovat vielä edessä, mutta ne ovat niin vakiot että voin hyvin arvata miten tulee menemään) sekä yhden päivän ruokailut Kiloklubin päiväkirjaan. Päivä on tämän viikon maanantai - ei ole sinänsä merkitystä mikä päivä, koska kalorisuositus määräytyy viikkoliikuntojen perusteella joka päivälle samaksi. Tässä tuo maanantain ruokalista:
Maanantai
AAMIAINEN
- 250.00 g Maitorahka, rasvaa 0.2%, ehrmann
- 1.00 kpl Tomaatti
- 0.20 kpl Kurkku, tuore, iso
LOUNAS
- 3.00 Arkisalaatti
- 75.00 g Papu, vihreä, ohuet vihreät pavut, pirkka
- 218.00 g Lohi, filee
VÄLIPALA
- 90.00 g Jauhelihapihvi, sika-nauta
- 1.20 kpl Päärynä, kuorineen, iso
- 2.00 dl Maustamaton jogurtti, rasvaton, Arla Ingman Luonto+
- 1.00 dl Mustikka metsä-
- 3.00 kpl Persikka/nektariini
PÄIVÄLLINEN
- 35.00 g Ruisleipä, vaarin revitty, perheleipurit salonen, ravintokuitua 14,2g/100g
- 15.00 g Kasvirasvalevite, rasvaa 30%, keiju
- 30.00 g Kalkkunaleikkele, kultakalkkuna, saarioinen
- 20.00 g Sulatejuusto, valio aamupala, rasvaa 5%
- 2.00 Arkisalaatti
ILTAPALA
Ilta- ja välipaloista todettakoon, että ne on kyllä molemmat syöty vähintään kahdessa osassa, eli syön käytännössä jatkuvasti pieniä/keskisuuria annoksia. Ja kaikki kappale- ja painomäärät eivät siis pidä paikkaansa. Muuttelin tietoja kalorien mukaan. En esimerkiksi tajua miten yhdessä nektariinissa olisi muka kaloreita vain 28, kun sadassa grammassa kivineen punnittua on jo 38! Voin kertoa että ainoaankaan alle 160 g painavaan nektariiniin en ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt. Mahtaakohan joku tuolla Klubissa pettää itseään ^_^
- 250.00 g Maitorahka, rasvaa 0.2%, ehrmann
- 1.00 dl Maustamaton jogurtti, rasvaton, Arla Ingman Luonto+
- 160.00 g Banaani, punnittu kuorineen
- 10.00 g Aamiaismuro, talkmuru, ravintokuitua 20,7 g/100 g
- 227.00 g Mandariini, satsuma, klementiini, punnittu kuorineen
Ilta- ja välipaloista todettakoon, että ne on kyllä molemmat syöty vähintään kahdessa osassa, eli syön käytännössä jatkuvasti pieniä/keskisuuria annoksia. Ja kaikki kappale- ja painomäärät eivät siis pidä paikkaansa. Muuttelin tietoja kalorien mukaan. En esimerkiksi tajua miten yhdessä nektariinissa olisi muka kaloreita vain 28, kun sadassa grammassa kivineen punnittua on jo 38! Voin kertoa että ainoaankaan alle 160 g painavaan nektariiniin en ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt. Mahtaakohan joku tuolla Klubissa pettää itseään ^_^
Joka tapauksessa. Tein tämän puuduttavan tietojen kirjaamisen siksi, että halusin tietää onko vaje tarpeeksi iso. No, tässä maanantain arvio energiatasapainostani:
 | Toteutunut | Suositus |
|---|---|---|
| Ravinnosta saatu energia | 1840 kcal | 2211 kcal |
| Peruskulutuksen energia | -1883 kcal | -1920 kcal |
| Viikon keskimääräinen liikunta | -724 kcal | -724 kcal |
| Päivän energiavaje | -768 kcal | -434 kcal |
Kasvikset
Energia
Herkut
KuidutEi ole mitään käsitystä mitä tuo "Suositus" tarkoittaa, en ole ikinä tajunnut sitä. Mutta ilmeisesti vaje on ainakin riittävä - olen profiililtani laihdutusliikkuja, ja aktiivisuustasoltani kakkonen:
| Aktiivisuustaso 2: Suhteellisen aktiivinen elämäntapa | |
| Teen kevyttä työtä ja liikun vapaa-aikanani hieman, mutta en juuri harrasta hyötyliikuntaa. |
Mikään aktiivisuustaso ei oikeasti tuolla käy minulle - en tee töitä ollenkaan, hyötyliikun jonkun verran ja vapaa-ajalla melko paljon. Valitse siinä sitten! Kolmostason kuvaus taas on jo liikaa:
| Aktiivisuustaso 3: Aktiivinen elämäntapa | |
| Liikun työssäni, harrastan vapaa-aikanani säännöllisesti liikuntaa ja harrastan hyötyliikuntaa. |
BLAAAAH.
No, kuitenkin, vaje on ilmeisesti riittävä. Eli ehkä tälläkin mättämisellä joskus voi tippua joku gramma... Tuo kalorimäärä on kuitenkin suht vakio, 100-200 sinne tai tänne. Tuo maanantai oli treenien suhteen aika kevyt, mainosten jakoa se 1 h 35 min ja pilatestunti. Juoksu-sali -yhdistelmäpäivinä ehkä tulee syötyä vähän enemmän, tosin ei aina. Riippuu mielialastakin.
Jos joku lukee tätä, saa laittaa kommenttia. Kritiikkiä? Mitä pitäisi jättää pois tuosta ruokavaliosta? Hedelmiä on liian paljon, sen tiedän itsekin joten siitä ei tarvitse huomauttaa. Ja maitotuotteitakin pitäisi vähentää, luulen.
Treeneistä sen verran, että eilinen juoksu meni päin helvettiä. Olin lenkillä yksin (isä jakoi mainoksia), joten menin armottomasti liian kovaa. Piti juosta 3 x 15 min, mutten jaksanut kuin kaksi pätkää. Syke oli muutenkin korkealla. En vain pystynyt, ja häpesin kuollakseni heikkouttani. Häpeän vieläkin :( Ensimmäistä kertaa jouduin lintsaamaan juoksuohjelmasta! Kävelin juoksun sijaan sen verran, että lenkin pituus oli vakio... syke ei meinannut laskea millään, josta seurauksena järkyttävän kova 703 kalorin kulutus 1 h 15 min kestoiselle taipaleelle O_O Taisi olla väsymyksen ja huonon tankkauksen yhdistelmä.
Illalla oli joogaa, joka oli täsmälleen yhtä superihanaa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Hyvä vastapaino tuolle pieleen menneelle lenkille! ^_^
Tänään on sitten se pelätty lepopäivä. Kävin aamulla isän luona kahvilla ja aamiaisella (joka olisi varmaan taas lykkääntynyt liian pitkälle iltapäivään, jos olisi pitänyt itsekseen syödä). Aamiainen koostui rasvattomasta maustamattomasta jogurtista, styroksimuroista ja yhdestä nektariinista sekä siitä kahvista tietysti.
Isän luota suuntasin kauppaan ostamaan ruokatarpeita, ja sitten kokkasin jotain hyvää, mikä näytti tältä:
Tuossa on perussalaattia, ja ruoka on sellaista tomaatti-juures-papu-uunivuokaa johon laitan satunnaisia juureksia (tällä kertaa ikisuosikkeja: juuriselleriä, palsternakkaa ja porkkanaa) ja perunaa, kuorittuja tomaatteja tölkistä, sipulia ja jotain papusekoitusta. Herkkua on - liiankin herkkua, söin tuon ylläolevan lisäksi vielä melkein yhtä ison annoksen lisää :( Kalorit tästä mässäyksestä yhteensä 460. Aamiaisella 200, kahvin kanssa jonkin aikaa tuon aterian jälkeen 195 (rahkaa, styroksia ja mustikoita). Kello on vasta 15:35... hmmph. Saa nähdä mikä loppusaldoksi tulee. Kiloklubin mukaan siis pitäisi syödä 1883 tai alle, jos nyt olen oikein ymmärtänyt? 855 käytetty, 1028 jäljellä. Ja kaikki mikä jäljelle jää on vain hyväksi :)
Parin tunnin päästä lähden kävely/laahustuslenkille rakkaimman ystäväni kanssa. Kiva päästä ulos! Pururadalle mennään - vaihtelua mennä sinne kävelemään, kun normaalisti juoksee.
keskiviikkona, syyskuuta 15, 2010
"we didn't come to the world to walk around"
Salille on tullut uusi vaaka. Juuri kun stressasin vaa'asta, ne vaihtoivat sen :D No, lopputulos on sama 66 kiloa, eli sen suhteen mitään ei ole muuttunut.
Joka tapauksessa, lauantaina siellä on avoimien ovien päivä (Turun Motivuksessa siis käyn, Centrumissa tarkalleen ottaen) ja paikalle tulee myös Inbody-edustaja tekemään kehonkoostumusmittauksia 20 eurolla halukkaille. Ilmoittauduin hetken mielijohteesta tuohon... tai ei se oikeastaan ole mielijohde, olen halunnut ko. mittausta jo kauan. Tämän helpommaksi se ei kyllä enää tule: menen joka tapauksessa salille yhdeksäksi aina lauantaisin, ja sain ajan 9.15 (toinen aika koko päivälle ^_^). Nyt saan siis tietää vieläkö rasvaprosentti on yli 30 vai joko se pian alkaisi lähestyä normaalia. Ei kyllä siltä näytä :(
Mainittakoon, että noihin syömishäiriöjuttuihin liittyen on yksi tekijä, joka fysioterapeutin mukaan vaikuttaa noihin mittaustuloksiin. Sattuneesta syystä kaikki nauttimani ravintoaineet eivät imeydy normaalilla tavalla, joten esim. lihasmassan kasvaminen ei ehkä tapahdu ihan normaalisti ja myös nestetasapaino on hakusessa, jolloin ilmeisesti rasvaprosenttikin voi näyttää isommalta kuin se on. Siis VOI NÄYTTÄÄ. En nyt sano että jos se on 35 mittauksen mukaan, se on oikeasti 25 tai mitään. Luulen kyllä että se mitä mittaus kertoo on oikea tulos, ja sen mukaan aion myös toimia. Eli laihdutus jatkuu - pitää vain katsoa mistä sitä rasvaa voisi tiputtaa pois. Ja kaloreita yleensäkin.
Eilen oli kyllä ihan karsea heikotusolo. Olin mielestäni syönyt ihan hyvin kuitenkin, mutta ilmeisesti kulutukseen nähden en, tai sitten ruoka oli vääränlaista. Korjasin kuitenkin tilanteen mättämällä illalla taas liikaa :( Eli lopulta söin 1895 kaloria, liikuntakulutus oli 1101 (hauska luku!)... Se muodostui salista ja aamujuoksusta. Ensimmäistä kertaa 35 minuuttia putkeen, tosin nopeus oli vain n.6:40/km mutta ei tässä nopeutta treenatakaan vaan kestävyyttä.
Tänään olin salilla repimässä taas, ylävartaloa ja 45 minuutin crossailu. Kulutus 737 kaloria, ja syöty on tähän mennessä 1225. Lisää on tulossa, juuri ajattelin mennä hakemaan jotain. Miksi olen ainoa joka koko ajan syö ja syö ja syö??? Juuri olin isän ja Riitan ruokaseurana - arvatkaa vain näyttikö nololta kun oma lautaseni pursuili yli äyräitten (OK, 3/5 kaikesta oli kasviksia ja salaattia, lisänä 2 pientä perunaa ja 9 pientä haukipullaa ja pari lusikallista kermaviilikastiketta - mutta silti!) ja Riitan lautasella oli myös ne kaksi perunaa ja ehkä 5-6 haukipullaa ja pieni annos salaattia ja sitä kastiketta. Siis oikeasti. Ja kuitenkin olivat olleet 5 tuntia reissussa jakamassa mainoksia! (Eivät tosin kolmikerroksisissa hissittömissä taloissa, mutta kuitenkin) Olisiko sitten se pulla välipalana ja aamiaisleivät? Itse olin syönyt proteiinipatukan ehkä n.1,5 h aiemmin, täyttäähän sekin paljon? En tiedä, ehkä kyse kuitenkin on vain siitä että minä olen läski ja ahne kuvotus joka syö AINA, ja muut naiset ovat normaaleja. Masentaa joka tapauksessa olla aina se jonka lautanen on täysin. Ja tietysti kahvin kanssakin vedin sitten purkillisen rahkaa mustikoilla ja styroksimuroilla terästettynä, ja vielä nektariininkin. Ja kotiin tultuani heti kaksi ruisleipää ja perussalaattikasviksia kasan. Kaikki tämä siis 6 tunnin sisään O_O Isä ja Riitta ottivat kahvin kanssa itse paistetut rinkilämunkit (pakkasesta) ja jonkun pikkuleivän - ja olivat kuulemma niin täynnä ettei niitäkään olisi jaksanut mutta ottivat silti.
Ankeaa. Ärsyttää oikein kun aina vain ruikutan painojutuista täällä - mutta sitä vartenhan tämän blogin aloitin. Että saisin vapaasti purkaa tätä oloa. Näitä juttuja kuitenkin mietin (treenaamisen lisäksi) suurimman osan ajastani, miksi siis kirjoittaa muustakaan.
Ai niin, olin sairaanhoitajalla tänään ja oli ihan kiinnostavaa. En kyllä päässyt hirveästi puhumaan niistä jutuista jotka mielessä pyörivät, mutta kiinnostavaa silti. Tykkään kyllä siitä Sarista - jotenkin sama aaltopituus löytyy ainakin tällä hetkellä helposti. Välillä on toisinkin, mutta ainakin nyt tuntuu ihan hyvältä käydä siellä. Ja maanantaina fysioterapiaan, mitä myös odotan. Vien sinne ne Inbody-tulokset, voidaan sitten yhdessä Jaanan kanssa miettiä millä läskit saisi parhaiten sulamaan pois. (Voi olla että Jaanalla on tähän eri näkemys, mutta ei välttämättä. Ehdottihan se sitä painon ylärajaa silloin viimeksi :(... voi olla että hyvinkin saan laihdutusapua.)
Joka tapauksessa, lauantaina siellä on avoimien ovien päivä (Turun Motivuksessa siis käyn, Centrumissa tarkalleen ottaen) ja paikalle tulee myös Inbody-edustaja tekemään kehonkoostumusmittauksia 20 eurolla halukkaille. Ilmoittauduin hetken mielijohteesta tuohon... tai ei se oikeastaan ole mielijohde, olen halunnut ko. mittausta jo kauan. Tämän helpommaksi se ei kyllä enää tule: menen joka tapauksessa salille yhdeksäksi aina lauantaisin, ja sain ajan 9.15 (toinen aika koko päivälle ^_^). Nyt saan siis tietää vieläkö rasvaprosentti on yli 30 vai joko se pian alkaisi lähestyä normaalia. Ei kyllä siltä näytä :(
Mainittakoon, että noihin syömishäiriöjuttuihin liittyen on yksi tekijä, joka fysioterapeutin mukaan vaikuttaa noihin mittaustuloksiin. Sattuneesta syystä kaikki nauttimani ravintoaineet eivät imeydy normaalilla tavalla, joten esim. lihasmassan kasvaminen ei ehkä tapahdu ihan normaalisti ja myös nestetasapaino on hakusessa, jolloin ilmeisesti rasvaprosenttikin voi näyttää isommalta kuin se on. Siis VOI NÄYTTÄÄ. En nyt sano että jos se on 35 mittauksen mukaan, se on oikeasti 25 tai mitään. Luulen kyllä että se mitä mittaus kertoo on oikea tulos, ja sen mukaan aion myös toimia. Eli laihdutus jatkuu - pitää vain katsoa mistä sitä rasvaa voisi tiputtaa pois. Ja kaloreita yleensäkin.
Eilen oli kyllä ihan karsea heikotusolo. Olin mielestäni syönyt ihan hyvin kuitenkin, mutta ilmeisesti kulutukseen nähden en, tai sitten ruoka oli vääränlaista. Korjasin kuitenkin tilanteen mättämällä illalla taas liikaa :( Eli lopulta söin 1895 kaloria, liikuntakulutus oli 1101 (hauska luku!)... Se muodostui salista ja aamujuoksusta. Ensimmäistä kertaa 35 minuuttia putkeen, tosin nopeus oli vain n.6:40/km mutta ei tässä nopeutta treenatakaan vaan kestävyyttä.
Tänään olin salilla repimässä taas, ylävartaloa ja 45 minuutin crossailu. Kulutus 737 kaloria, ja syöty on tähän mennessä 1225. Lisää on tulossa, juuri ajattelin mennä hakemaan jotain. Miksi olen ainoa joka koko ajan syö ja syö ja syö??? Juuri olin isän ja Riitan ruokaseurana - arvatkaa vain näyttikö nololta kun oma lautaseni pursuili yli äyräitten (OK, 3/5 kaikesta oli kasviksia ja salaattia, lisänä 2 pientä perunaa ja 9 pientä haukipullaa ja pari lusikallista kermaviilikastiketta - mutta silti!) ja Riitan lautasella oli myös ne kaksi perunaa ja ehkä 5-6 haukipullaa ja pieni annos salaattia ja sitä kastiketta. Siis oikeasti. Ja kuitenkin olivat olleet 5 tuntia reissussa jakamassa mainoksia! (Eivät tosin kolmikerroksisissa hissittömissä taloissa, mutta kuitenkin) Olisiko sitten se pulla välipalana ja aamiaisleivät? Itse olin syönyt proteiinipatukan ehkä n.1,5 h aiemmin, täyttäähän sekin paljon? En tiedä, ehkä kyse kuitenkin on vain siitä että minä olen läski ja ahne kuvotus joka syö AINA, ja muut naiset ovat normaaleja. Masentaa joka tapauksessa olla aina se jonka lautanen on täysin. Ja tietysti kahvin kanssakin vedin sitten purkillisen rahkaa mustikoilla ja styroksimuroilla terästettynä, ja vielä nektariininkin. Ja kotiin tultuani heti kaksi ruisleipää ja perussalaattikasviksia kasan. Kaikki tämä siis 6 tunnin sisään O_O Isä ja Riitta ottivat kahvin kanssa itse paistetut rinkilämunkit (pakkasesta) ja jonkun pikkuleivän - ja olivat kuulemma niin täynnä ettei niitäkään olisi jaksanut mutta ottivat silti.
Ankeaa. Ärsyttää oikein kun aina vain ruikutan painojutuista täällä - mutta sitä vartenhan tämän blogin aloitin. Että saisin vapaasti purkaa tätä oloa. Näitä juttuja kuitenkin mietin (treenaamisen lisäksi) suurimman osan ajastani, miksi siis kirjoittaa muustakaan.
Ai niin, olin sairaanhoitajalla tänään ja oli ihan kiinnostavaa. En kyllä päässyt hirveästi puhumaan niistä jutuista jotka mielessä pyörivät, mutta kiinnostavaa silti. Tykkään kyllä siitä Sarista - jotenkin sama aaltopituus löytyy ainakin tällä hetkellä helposti. Välillä on toisinkin, mutta ainakin nyt tuntuu ihan hyvältä käydä siellä. Ja maanantaina fysioterapiaan, mitä myös odotan. Vien sinne ne Inbody-tulokset, voidaan sitten yhdessä Jaanan kanssa miettiä millä läskit saisi parhaiten sulamaan pois. (Voi olla että Jaanalla on tähän eri näkemys, mutta ei välttämättä. Ehdottihan se sitä painon ylärajaa silloin viimeksi :(... voi olla että hyvinkin saan laihdutusapua.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)