Ilmankaan en kuitenkaan voi olla, nyt ainakaan.
Tuntuu että liikuntakaan ei auta enää - auttaisikohan liikunnasta kirjoittaminen? Tai kirjoittaminen ylipäätään... vaikka ei ole oikeasti mitään sanottavaa? Kokeilemalla se selviää...
Siispä tämän päivän saldo:
Aamupäivällä kävelyllä alkanut ja kävelyyn päättynyt 56-minuuttinen lenkki, 14+13 minuutin juoksuhölkkäpätkät siellä keskellä 1,5 minuutin tauolla. Juoksukilometrejä kertyi tuosta 4,1. Syke hipoi jälleen taivaita (keskisyke 151, ja se tosiaan on korkea kun ottaa huomioon että kävelyä oli lenkistä vähän yli puolet!) mutta niinhän se aina. Ihan hyvin jaksoi kyllä silti edetä, mitä nyt juoksun alkuun aina kiusallisesti osuva tappoylämäki meinasi taas viedä uskon. Helpottaa tosin kummasti kun tietää että sen jälkeen pahin on ohi ^_^
Iltapäivällä sitten äidin kanssa salille tekemään ylävartaloa ja paikkaamaan eilen pakosta väliin jäänyt selkä- ja vatsatreeni. Tästä paikkauksesta seurasi että jouduin tekemään 18 minuutin kääpiölämmittelyn, mikä latisti tunnelmaa. Muutenkin oli koko ajan tunne että pitää äkkiä saada kaikki liikkeet tehdyksi - äiti kun näytti täysin kypsyneeltä jo 25 minuuttia ennen kuin sain treenin päätökseen. Sunnuntain salireissut ovat olleet tätä jo jonkun aikaa, ja luulen että molempien hermot ovat olleet koetuksella. No, joka tapauksessa puolitoista tuntia kului aikaa, 8 minuutin minivenyttely mukaanlukien, ja alhainen keskisyke (126) kompensoi aiempaa juoksulenkkiä.
En vain osaa pysytellä matalassa sykkeessä kuin salilla. Juostessa/hölkätessä 160 menee yleensä rikki jo alkumetreillä, ja kuitenkin pystyn vielä aika hyvin puhumaan ja energiaa riittää suhteellisen pitkään. En tiedä miksi näin on... Kai se sitten vain on niin että kunto on kaikesta huolimatta surkea. Ärsyttää ja masentaa, kun joka paikassa vain selitetään niistä 60-75% sykealueista, kun tiedän ettei ole toivoakaan ikinä kyetä juoksemaan tai edes hölkkäämään noiden rajojen sisällä :( Nyt olisi kyllä lohdun sana tarpeen!
Eikä se tietenkään ole ainoa masennuksen aihe. Läskiangsti on kyllä ollut huipussaan muutamien viime päivien aikana. Pelottaa mennä sairaanhoitajalle kun se palaa lomalta - paino on varmaan noussut 3-5 kiloa heinäkuun alusta, jolloin viimeksi nähtiin. En edes tiedä varmasti mitä nyt painan, koska vaaka näyttää asennostani riippuen mitä vain 64-67 kilon väliltä. Liikaa se on joka tapauksessa. Ja kun tähän lisätään vielä kuvottava naaman turvotus joka ei vain häviä mihinkään KOSKAAN... :( Voisin oikeasti hirttäytyä tähän hiiren johtoon, jos se vain olisi tarpeeksi pitkä ja keksisin minne sen ripustaisin.
On pakko tehdä jotain. Lakata syömästä, aloittaa alusta taas kerran. Tänäänkin kaloreita on painunut pohjattomaan mahaani noin 2600, kokonaisenergiankulutuksen ollessa (EnergyNetin mukaan) noin 2700 kcal. Liikuntakulutus oli sykemittarissa vähän yli 1000, mutta lepoaineenvaihdunnan pitäisi kai olla vain noin 1400, eli en kyllä luota tuohon laskuriin. Se antaa aina yläkanttiin energiantarvearvion. No, lopputulos on kuitenkin että syömistä on vähennettävä ja paljon. Liikuntaa en oikein pysty lisäämään, niin säälittävää kuin se onkin. Paljon enemmän pitäisi jalan nousta päivässä että saisin kulutettua edes osan siitä mitä syön. Mutta en haluaisi että liikkuminen lähtee käsistä ja muuttuu pakonomaiseksi. Haluan nauttia siitä, en haalia väkisin minuutteja mihin hintaan tahansa, riskeistä välittämättä.
Riskeistä puheenollen - päivän kiputilat ovat osuneet vasemman jalan nilkkaan (akillesjänteen tuntumaan) ja lonkkaan. Tiedä sitten johtuuko tuo lonkka eilisestä jalkatreenistä. Nilkkaan syntipukki löytyy vääränlaisista jalkineista - pari päivää balleriinoilla ei ollut hyvä ratkaisu. Miksei muka lenkkareilla voi mennä joka paikkaan? ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti