Helvetin syömiset. Unohduin tekemään sitä korttia ja roikkumaan koneella, ja nyt kello on jo 20:44. Eihän siinä muuten mitään, mutta kaloreita on kasassa vasta 1110. Ja aamusta pitäisi mennä heti salille. Nyt siis olisi aika pakko syödä jotain, mutta äsken vedin jo hätäpäissäni yhden kylmän keitetyn perunan ja kolme kotitekoista broilerpullaa (päiväruoan jämiä) plus vähän kurkkua ja salaattia... eli koska söin nopeasti, olen nyt ähkyssä ja pitää odottaa ennen kuin ottaa mitään lisää. Mutta jos taas odottaa hirveän kauan niin tulee syötyä myöhään ja sitten on kurjan paisunut olo aamulla :(
Päätä kuitenkin särkee ja heikottaa vähän. Typerää, enhän ole kuluttanut tänään ollenkaan...
Typerää on myös se, että tavallaan olen ylpeä kun olen selvinnyt näinkin pienillä kaloreilla. Sitä ei ole tapahtunut ehkä vuosiin. Varmaan viimeksi osastoajan lopulla, kun syömisiäni ei enää vahdittu (=olin lihonut tarpeeksi tai ilmeisesti liian paljon). Silloin en kyllä laskenut kaloreita, eli en voi olla varma tuosta. Joka tapauksessa, päässä alkaa heti pyöriä kaikenlaisia suunnitelmia... Hirveä kaksintaistelu siellä on meneillään. Toisaalta haluan jättää syömättä ja katsoa pystynkö jatkamaan tällä linjalla (ja miten kauan), toisaalta taas tiedän että salilla tehot laskevat aika reippaasti jos ei ole syönyt kunnolla. Ja sitä en tietenkään tahdo.
Silti.
Haluaisin niin kovasti laihtua. Se mitä Jaana sanoi painon ylärajasta käynnisti jonkun prosessin aivoissani, enkä oikein tiedä mistä on kysymys. Ehkä olen päättänyt alitajuisesti että kun seuraavan kerran näemme, painan taatusti vähemmän kuin viimeksi. (Tällä hetkellä näin onkin.) Mutta kuinka paljon vähemmän?
Tuntuu tyhmältä edes kirjoittaa tästä, kun painoni on kuitenkin älyttömän korkea ja pudotus olisi vain hyväksi. En oikein osaa selittää miten ajatukseni toimivat. Onneksi kukaan ei lue tätä, kukaan ei siis myöskään hämäänny... Vain minä itse.
Ai niin, ne murot. Olen varma että styroksi maistuu paremmalta. No, 3 grammaa makeutusjauhetta sekaan ja 2 dl rasvatonta luomumaitoa niin sain ne alas. Ehkä siihenkin tottuu - kun nyt kuitenkin tuli ostettua se paketti. Toiste en kyllä osta, lempimurot saavat palata takaisin kauppalapulle (sikäli kun sieltä muroja löytyy).
2 kommenttia:
Tuota olen itsekin huomannut itsessäni. Saatan venyttää seuraavaa ateriaa pitkälle, vaikka on nälkä. Se mukamas laihduttaa, vaikka tietenkään asia ei ole niin. Nytkin on nälkä ja olisi lounaan aika, mutta en saa aikaiseksi.. Ihmisen mieli on kummallinen. Ei näitä kymmeniä kiloja tällä tavalla laihduteta, taidan mennä nyt syömään kiltisti. Tsemppiä sulle!
Kiitos tsempistä :) Juu, olen jo ajat sitten jättänyt ihmismielen ymmärrysyritykset muille... näköjään mistään logiikasta ei ainakaan täällä ole tietoa.
Pitää oikeasti panostaa tuohon syömisen säännöllisyyteen. Siinä on pakko olla jotain perää koska se tuntuu toimivan niin monelle.
Lähetä kommentti